Monterey-soppa

Loma ja pakkanen houkuttelivat taas soppakokin kauhan varteen. Arjen kiireiden kanssa ruuanlaitto on vain pakollista puuhaa, mutta nyt pitkästä aikaa inspiraatio iski. Selasin taas kerran soppakirjaani, sillä tuo talouden mies on räkätaudissa – mikäpä silloin paremmin maistuisi kuin kuuma mausteinen keitto.

Soppakirjan moneen kasviskeitto-ohjeeseen näyttäisi tulevan valkoviiniä, ja sitähän ei tähän hätään taloudesta löydy. Mutta sitten linssikeittoreseptien joukosta silmiin osui Very Monterey Soup, mistä tietenkin mieleen tuli John Steinbeckin kirjat. Pakkohan sitä oli kokeilla:

• 4 ruokalusikallista oliiviöljyä
• 2 purjoa
• 4 keskikokoista porkkanaa
• 1 selleri (heart? Ehkä varsiselleri? No, minä laitoin fenkolia)
• Ruokalusikallinen pieneksi hakattua inkivääriä
• Teelusikallinen pilkottua keskivahvaa chiliä
• 4 valkosipulinkynttä
• 500g punaisia linssejä
• 3 ruokalusikallista omenaviinietikkaa (laitoin valkoviinietikkaa, kun ei ollut omenaista)
• 2 litraa kasvislientä
• Merisuolaa
• Tarjoiluun kreikkalaista jugurttia ja persiljaa

Ihana tuoksu! Miksi en ole muistanut aikoihin purjoa?! Se ja porkkana suorastaan halasivat toisiaan kattilassa.

Ohje: pilko ainekset, muhittele porkkanoita, selleriä, purjoa, chiliä ja inkivääriä kattilassa öljyssä noin 10min. Lisää valkosipuli ja anna pehmitä muutaman minuutin ajan. Sitten joukkoon huuhdotut linssit, viinietikka ja kasvisliemi. Keittele puolisen tuntia kunnes linssit ovat kypsiä. Soseuta halutessasi. Tarjoile persiljan ja jugurtin kera.

  

Kolme keittoa talvisen loman lounasaikaan

Kirjahyllystä löytyi taas korkkaamaton keittokirja, sisällyksenä sata soppaohjetta. Talviaikaan kuuluukin syödä juureksia, pakkanen (tai sade) ulkona kutsuu syömään lämmintä keittoa ja lounaaksi on lomalla kiva valmistaa jotakin kevyttä, kun illat kuluvat herkutellessa. Siispä innostuin keitoista. Ensin tehtiin perinteinen sipulikeitto, joka viimeisteltiin parilla leipäpalalla ja juustokuorrutuksella. Mutta sitten päästiin kokeilemaan ihan uusia reseptejä upeiden keittojen kirjasta. Kaikki kolme keittoa maistuivat mainioilta, voittajaksi kiri ehkä punajuurikeitto.

1. Vihreä feta-oliivikeitto (4 annosta)

Sulata 50 grammaa (suolatonta) voita kattilassa.
Lisää pilkottu varsiselleri (1), purjo (1) ja nippu kevätsipulia (tätä ei löydetty kaupasta talviaikaan) ja kuullota pari minuuttia voissa miedolla lämmöllä. Kaada joukkoon 1,2 litraa kasvislientä, mausta mustapippurilla, kiehauta ja anna porista hiljalleen 15 minuuttia.

Lisää kaksi kypsää tomaattia pilkottuna, 70 grammaa vesikrassia (tämä jätettiin pois) ja 40 grammaa rucolaa muutaman kerran veitsellä pienemmäksi hakattuna, kuumenna pari minuuttia. Sekoita joukkoon 150 grammaa fetaa palasteltuna ja 100 grammaa mustia kivettömiä kalamataoliiveja. Tarkista suola. Ota keitto pois liedeltä ja nauti ruisleivän kera. Halutessaan voi keiton päälle lorauttaa vielä vähän oliiviöljyä, meidän makuun keitto olisi tullut liian rasvaiseksi tällä lisällä.

Purjo, selleri, tomaatit ja rucola toimivat mahtavasti yhdessä ja feta sekä oliivit toivat lisää ruokaisuutta. Tätä teemme toistekin!

2. Punajuuri-omenakeitto (6 annosta)

Tämä ohje oli kolmesta keitosta suosikkimme! Ihanan raikas, varmaankin siiderin ansiosta. Punajuuri on sitäpaitsi juureksista parhain.

Sulata 80 grammaa voita kattilassa ja kuullota siinä kevyesti kaksi keskikokoista, pilkottua sipulia ja kaksi pilkottua valkosipulinkynttä kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää 700g keittämättömiä, kuorittuja ja pilkottuja punajuuria ja kaksi vihreää pilkottua omenaa ja paistele edelleen 5 minuuttia. Lisää 2dl kuivaa omenasiideriä ja keitä seosta välillä sekoittaen kunnes siideri sakeutuu hieman siirappimaiseksi. Kaada joukkoon 1,2 litraa kasvislientä, (tarvittaessa ripaus suolaa) ja myllystä mustapippuria. Anna kiehua kannen alla puolisen tuntia.

Soseuta keitto sauvasekoittimella, ja tarjoile ranskankerman sekä voissa kevyesti paistetun kevätsipulisilpun kera.

3. Bataattikeitto (6 annosta)

Tämäkin oli erinomainen keittolöytö, omaan makuuni bataatti on hieman liian makea, joten ensi kerralla laitan mukaan enemmän tulta lisäämällä chilin määrää. Feta ja varsinkin aurinkokuivattu tomaatti toivat kaivattua suolaisuutta ja terää bataatin pehmeään makuun.

Kuumenna kolme ruokalusikallista oliiviöljyä kattilassa. Lisää paistumaan iso silputtu sipuli ja kuullota pari minuuttia. Lisää 4 valkosipulinkynttä palasina, kukkura teelusikallinen jauhettua juustokuminaa ja chilihiutaleita (itse käytin varoen palan kuivattua habaneroa) ja kuullota vielä minuutti. Lisää pestyt, kuoritut ja lohkotut bataatit (1 kilo) ja tarvittaessa lisää öljyä, paista sekoitellen pari minuuttia.
Kaada joukkoon 1,2 litraa kasvislientä ja keitä noin 20 minuuttia, kunnes bataatti on kypsää. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää suolaa, jos tarpeen.

Tarjoile säilötyn, pieneksi leikellyn aurinkokuivatun tomaatin ja jugurtti-fetaseoksen (75g murennettua fetaa + 150g turkkilaista jugurttia) kanssa.

Ihana tahna!

Olen suuri tahnojen ystävä. Pesto, hummus, tapenade, tsatsiki, se pyörtynyt imaami (vai mikä se nyt olikaan?), ihanat intialaiset tahnat, joihin kastaa naan-leipää…

Niinpä inspiroiduin suuresti, kun löysin paputahnan ohjeen edellisessä postauksessa korkkaamastani keittokirjasta:

Mausteinen papudippi Saran tapaan

1) Liota 300 grammaa valkoisia papuja runsaassa vedessä yön yli.

2) Keitä pavut kanelitangon, kahden laakerilehden ja kokonaisen valkosipulin kanssa (leikkaa valkosipulista kanta pois niin että kynsistä pilkottaa sipulin”lihaa”). ÄLÄ laita suolaa keitinveteen. Keitä papuja noin tunti, kunnes ovat kypsiä.

3) Paista – siis freesaa, älä käristä – kaksi keltasipulia öljyssä.

4) Ota pari desiä papujen keitinvettä talteen, kaada loput pois, hävitä laakerinlehdet mutta säilytä keitetty valkosipuli. Myös kanelitangon voi huuhtaista ja käyttää myöhemmin uudelleen, kyllä siitä makua irtoaa vielä toistamiseen.

5) Puserra keitetyt valkosipulin kynnet kuoristaan tehosekottimeen, lisää mukaan pavut, kuivattu tai tuore chili, yksi murskattu tuore valkosipulinkynsi, puolikkaan sitruunan mehu, suolaa ja pippuria. Surauta tasaiseksi tahnaksi lisäämällä papujen keitinvettä joukkoon, kunnes tahna on koostumukseltaan sopivaa.

6) Koristele puna- tai salottisipulilla, basilikalla, minitomaateilla ja lorauksella oliiviöljyä, tarjoa dippinä tai tuoreen leivän kanssa. Voiko olla parempaa?!

Ruotsalais-ranskalainen kalakeitto

Tänä keväänä on ollut tavallista enemmän aikaa kokata, ja välillä tulee kokeiltua uusia reseptejä – jopa uusia keittokirjoja. Jo useamman vuoden hyllyssäni maannut Rakkautta, oliiveja ja timjamia -kirja osui selailtavaksi, ja korkkasin kirjan kokeilemalla keittoreseptiä. Hieman tuli sovellettua kirjan ohjetta: 1) ostimme kokonaisten purkkitomaattien sijasta Mutti-tomaattimurskaa, ja äh, vielä vahingossa chilillä maustettua 2) turskafileen (600-700g) sijasta käytimme 400g pakasteseitä 3) sahramin korvasin kurkumalla – keltaista sekin, halvempaa ja valmiina omassa kaapissa 4) persilja unohtui ostoslistalta. Alla siis meidän versio kahden kansallisuuden kalakeitosta kirjasta Bergenström, Anna & Fanny (2001) Rakkautta, oliiveja ja timjamia. Hyvän olon ruokaa. Otava.

Ruotsalais-ranskalainen kalakeitto

2 sipulia ja 3 kynttä valkosipulia kuullotetaan oliiviöljyssä kattilassa.

Lisätään 1 fenkoli pilkottuna, sekä 2 porkkanaa tikkuina ja 3 isoa perunaa pieninä kuutioina.

Seuraavaksi joukkoon 1,2 litraa vettä ja 3 kalaliemikuutiota. Lisää vielä tomaattimurska (1 prk), 1 tl kurkumaa, 1 tl timjamia, ripaus valkopippuria. Kiehuttele kannen alla vartti. Lisää sitten 2 dl kuivaa valkoviiniä ja anna vielä kiehua toinen vartti.

Nyt kattila on porissut puoli tuntia. Lisää vielä kohmeinen, isoiksi paloiksi pilkottu seiti, ja parin minuutin päästä perään n. 400g katkarapuja. Purista keittoon puolikkaan appelsiinin mehu. Tarkista maku (suola?) ja pilko päälle runsaasti tuoretta basilikaa. Nauti ruotsiksi keskustellen ja kera ranskalaisen viinin ja patongin. Annoksesta tulee iso kattilallinen, joten saat nauttia kansainvälisestä meiningistä vielä tulevinakin päivinä.

 

Pohjoisafrikkalainen luomulammasmuhennos

Loppusyksy tuo pakastimeen ja pöytään luomulammasta. Kokeilen innokkaasti ja ennakkoluulottomasti aina uusia lammasruokaohjeita, tämän sain työkaveriltani Marilta. Ihana korianteri sopii loistavasti satakuntalaisen lampaan seuraksi tässä afrikkalaistyyppisessä pataruuassa. Huom! Annos vaatii ison padan! Juomaksi vahva australialainen shiraz.

 

4-6 annosta

• 170g kahviherneitä (liota yön yli!)
• 2 isoa munakoisoa
• suolaa ja mustapippuria
• 10 luumutomaattia
• 1,5 rkl korianterinsiemeniä
• 0,5 tl juustokuminansiemeniä (itse käytin valmista jauhetta)
• raastettua muskottipähkinää
• 1,25 kg lampaanlihaa 5cm paloina
• oliiviöljyä
• 4 keskikokoista chiliä (tai 1 habanero…)
• 2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
• 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 1 tl viinietikkaa
• 2 rkl tuoretta persiljaa
• 1 rkl tuoretta korianteria
• Lisukkeeksi couscousia

Valuta lionneet kahviherneet ja keitä kypsiksi. Leikkaa munakoisot paloiksi ja itketä ne suolan avulla (n. puoli tuntia). tee tomaatteihin viillot ja kalttaa ne (eli kiehauta kuumassa vedessä pieni hetki, minkä jälkeen irroita kuori ja poista siemenet). Hiero korianterin ja juustokuminansiemenet suolan kanssa morttelissa jauheeksi, kaada jauhe ja raastettu muskottipähkinä kulhoon. Pyörittele lihapalat mausteseoksessa.

Kuumenna iso pata, lorauta pohjalle öljyä ja ruskista lihakuutiot. Purista munakoisoista ylimääräinen neste ja lisää ne pataan. Kypsennä pari minuuttia, lisää chili ja inkivääri. Lisää sitten valkosipuli ja pyöräyttele lihan joukkoon. Lopuksi viinietikka ja tomaatit, alenna lämpöä ja sekoittele silloin tällöin. Hauduta tunnin ajan kannen alla. Lisää lopuksi kahviherneet, hauduta vielä viisi minuuttia. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla, sekoita joukkoon persilja ja korianteri. Tarjoa lisäkkeeksi couscousia.

Suppiskastike spagetille

Sienispagetti mökin pikkuhellalla valmistumassa.

Ihana syyskuinen extempore-lomaviikko Itä-Suomessa Rönkönvaaralla mökkeillen. Aurinko yllätti pimeyteen valmistautuneet syysmökkeilijät, Ahti ei suonut antejaan, mutta metsänherra lahjoitti puolukoita ja antoipa meidän löytää ainutkertaisen suppilovahveropaikankin. Kivestä eteenpäin, mökin puolella puroa, rinteessä saniaisten ympäröimänä. Puoli korillista saatiin noukittua reilun neliömetrin alueelta, ja koska säilömismahdollisuudet olivat heikonlaiset (uunikuivatus kesti ikuisuuden koe-erällä ja kutisti suppikset pieniksi mustiksi nuppineuloiksi), muuttui ruokalista sienivoittoiseksi. Laitoin kyllä satsin etikkaliemeenkin. Mutta sienikirjasta löytynyt suppilovahverokastike olikin erinomaista, hyvä että tuli pakon edessä testattua.

Rönkönvaaralaisten sienisoossi

1 rkl öljyä
vajaa 1 l silputtuja suppilovahveroita
1/2 purjoa viipaloituna
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
2dl vettä
2 tl hunajaa
1/2 tl mustapippuria
1-2 tl Provencen yrttiseosta
1 tl suolaa
100 g valkosipulista tuorejuustoa
(1 rkl vehnäjauhoja)

Kääntele pannulla öljyssä sieniä ja purjoa. Lisää tomaattimurska ja vesi. Mausta ja anna kiehua 10 min.
Tuorejuusto joukkoon nokareina ja sekoita kunnes juusto sulaa. Jos kastike tuntuu liian juoksevalta, suurusta se vesitilkkaan sekoitetuilla vehnäjauhoilla.

Tarjoa spagetin, juustoraasteen ja vaikkapa Valamon luostarioluen kera, Heinäveden tuntumissa kun ollaan!
(resepti: Järvinen, Kosonen & Joutjärvi (1998) Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut. WSOY.)

Kesäistä kasvista

Heinäkuun ottaminen palkattomaksi lomaksi mahdollisti keskittymisen hevosiin ja muuhun mukavaan ja auttoi pääsemään irti keväisestä työmaratoonifiiliksestä: tuli juostua töitä pikajuoksijan askelein mutta pitkiä rupeamia. Palkattoman lomakuun kääntyessä kohti loppuaan, oli tilikin tyhjillä, niinpä ruokateemaksi palasi taas nyhjää tyhjästä:

Vegaanin pyttäri

Kaapista löytyi viisi keitettyä uutta perunaa ja paketti luomutofua. Nepä kuutioin ja paistoin rypsiöljyssä pannulla, joukkoon valkosipulirouhetta, suolaa ja pippuria. Lopuksi salaattisiemensekoitusta pannulla sen verran käännellen, että paahtuivat, sekä omasta parvekepuutarhasta runsaasti rucolaa, pinaattia, korianteria ja ruohosipulia silputtuna joukkoon. Mikä vain yrtti käy, kunhan maistuu vihreältä!

Laiskan kokin paluu

Dal on helppo ja hyvä intialainen kasvisruoka. Resepti: ETNOkasviskeittokirja (Ravintola Kasvis, Oraan Suojelijat ry, Tammer-Paino 1993).

Punainen lammaspata

Syön ja kokkaan enimmäkseen kasvisruokaa, toisinaan kalaa. Liharuokia teen vain luomulihasta tai riistasta, siinä menee eettinen rajani. Joka syksy täytän pakastimeni luomulampaalla, jonka alkuperä ja hyvinvointi on tarkkaan tiedossa – se on kasvanut tilalla, jolla olen viettänyt aikoinaan lapsuuteni lomia: http://www.tenhontila.net/. Näin helmikuun alussa pataan meni viimeiset lampaanlihapalaset – seuraavaa satsia odottelen syksyyn, kun pääsiäisen aikaan syntyneet karitsat teurastetaan (sekin tapahtuu tilalla, joten eläimet eivät joudu kärsimään pitkistä kuljetusmatkoista).

Tällä kertaa noukin punaisen lammaspadan ohjeen Helsingin Sanomista:

• 400g (luomu)lampaanlihaa, jossa luuta mukana
• öljyä
• 2 porkkanaa
• iso palanen juuriselleriä
• 1 sipuli
• tuoretta rosmariinia
• laakerinlehti
• 1l lihalientä
• 2rkl tomaattipyrettä
• (suolaa, pippuria)

Kuvasarjan selitykset: 1) ruskista lampaanliha pannulla. 2) Pilko juurekset ja sipuli. 3) Siirrä lampaanliha ja yrtit pataan, kuullota juurekset ja sipuli pannulla. 4) Lisää pataan juurekset ja lihalientä niin että liha peittyy. Pata uuniin, 150 asteessa n. 2 tuntia. 5) Ota liha ja juurekset pois padasta. Anna liemen jäähtyä ja kaavi rasva pois pinnalta. Kuumenna pata uudestaan, lisää tomaattipyre, liha ja juurekset. Tarkista suola & pippuri. 6) Tarjoa keitetyn ohran kera. Bon appetit!