Tuottelias chilikasvini teki toisena kesänään kolme chiliä, ja viime kesänä yli sata.
Sunnuntain kääntyessä kohti iltaa työasiat pyrkivät nousemaan mieleen puoliväkisin. Hyväksihavaittu keino jatkaa viikonlopputunnelmaa ja estää ennenaikainen maanantaiangsti on kutsua ruokavieraita kylään. Jos kohta jääkaappi näyttääkin tyhjältä, eikä marraskuun pimeys ja sade innosta lähtemään ruokaostoksille, ei hätää, sillä kaapissani on aina ainekset yhteen ruokaan. Sitä teen usein itselleni, mutta kasarillisesta riittää monelle. Tänään oli maisteluvuorossa Laura, joka on työkaverini ja “naapurini” kadun toiselta puolelta.
Pastaa tomaattisella soijarouhekastikkeella
- sipulia, valkosipulia
- oliiviöljyä
- chiliä kuivattuna tai tuoreena
- tummaa soijarouhetta
- tomaattimurskaa
- vettä
- suolaa (tai kasvisliemitiivistettä)
- mustapippuria
- sokeria
- kourallinen yrttejä (kuivattuna tai tuoreena) oman valinnan mukaan
- (tilkka punaviiniä)
- pastaa
Kutsu kaveri kylään.
Kuullota öljyssä pari pilkottua sipulia ja runsaasti valkosipulia, korkeareunaisella pannulla tai kasarissa. Laita joukkoon soijarouhetta syöjien määrän mukaan, sekä rouheen määrään nähden kaksinkertainen määrä vettä. Lisää tomaattimurska ja suola tai kasvisliemitiiviste.
Pilko chili joukkoon, älä kuitenkaan liioittele määrän kanssa! Itse käytän kasarilliseen kastiketta peukalonpään kokoisen palan tuoretta, itsekasvatettua, ärjyä habaneroa. Se antaa potkua riittävästi, muttei laita ruokavieraita kyynelehtimään. Mausta pippurilla, lisää ruokalusikallinen sokeria taittamaan tomaattimurskan terää. Laita joukkoon kuivatut yrtit, itse käytin tällä kertaa kuivattua persiljaa ja Ranskasta tuotua provencelaista sekoitusta, jota hallitsevat rosmariini ja timjami.
Anna kastikkeen porista liedellä ja keitä pasta.
Kun pasta on valmista, lorauta kastikkeen joukkoon edelliseltä illalta jäänyt punaviinitilkka (jos jäi - tällä kertaa Beajoulais Nouveau loppui jo perjantaina) ja kiehauta. Laita lopuksi vielä tuoretta basilikaa tai muuta tuoreyrttiä, jos olet saanut sen selviämään jääkaapissa tai ikkunalaudalla syksyn pimeydessä.
Raasta tarjolle juustoa. Tänä sunnuntaina annoksen päälle ripoteltava juustomme oli Lauran kutsuilta jäänyttä ihanaa, hikoilevaa mustaleimaemmentaalia. Katoin pöytään tarjolle myös pestopurkin sekä “tyhjän kaapin coleslaw-salaattia” (kaali-porkkanaraaste pehmitetään kiehuvalla sokeri-etikkavedellä, vesi kaadetaan pois ja raaste maustetaan suolalla ja pippurilla sekä mehevöitetään kevytmajoneesilla).
Jälkiruuaksi oli samaisilta kutsuilta jäänyttä ihanaa vadelma-valkosuklaajäädykettä, jonka resepti täytynee pyytää kyseisen ihanuuden taikoneelta Lauran kaverilta.
Sunnuntai-illan ateria nautitaan kiireettömästi keskustellen (ja työasioita taitavasti vältellen).
