Yllätyksiä keittiössä

Epäilyttävästä ulkonäöstä huolimatta hyvää ja terveellistä

Joskus ruuanlaitossa käy kuin sille räätälihiirelle, joka kissalle nuttua neuloi. Ei tullut takkia, tulikin rukkaset. Mutta sentään rukkaset!

Kauppaketjut ovat lisänneet tofuvalikoimaansa niistä ajoista, kun tofua aloin käyttää ruuanvalmistuksessa. Kun kaupasta tarttuu mukaan uudenlainen paketti, voi sen sisältö joskus tuottaa yllätyksen:

Ostin ensimmäistä kertaa Silken tofua, arvellen saavani peruskiinteää, maustamatonta tofua. Suunnittelin paistavani tattarin lisukkeeksi tofupalasia purjon ja valkosipulin kera. Ostamani tofu osoittautuikin hyvin pehmeäksi, helposti lohkeilevaksi. Sen koostumus muistutti lähinnä kermaviiliä. Tattari kiehui jo vedessä kattilassa. Mikä siis eteen?

Improvisoitu tofukastike

• oliiviöljyä
• 1 prk pehmeää tofua
• punaista currytahnaa
• purjoa
• valkosipulia
• 1/2 prk kookosmaitoa
• persiljaa ja (pakaste)pinaattia
• (maizena-suurustetta)
• (suolaa)

Pehmitä pannulla öljyssä pilkottu purjo ja valkosipuli. Lisää joukkoon tofu ja noin ruokalusikallinen punaista currytahnaa. Sekoita ja anna hetken muhia.

Lisää puoli purkillista kookosmaitoa (loput voi pakastaa), persilja ja pinaatti. Jos kastike on kovin vetistä, lisää suurustetta. Tarjoile keitetyn tattarin kanssa, lisää tarvittaessa suolaa.

Koska itse rakastan ruokaa salaattipedillä, pohjustin lautasen rucolasalaatilla. Lopputulos kaipasi vielä sweet chilli saucea. Gordon Ramsay kiroilisi ehkä ruuan maun ja ulkonäön (myönnettäköön, värinä vauvankakka / oksennus) takia, enkä itsekään tarjoaisi vieraille, mutta lauantai-illan kotiruuaksi, kera korianterin ja sitruksen makuisen valko-oluen kelpuutin.

Mittavirheistä

Mitoilla on välilä (kuva: Kimmo Taskinen / HS)

Hesarissa oli torstaina juttu mitoista ja mittavirheistä koskien epätäsmällisiä ilmauksia kuten teelusikka ja ruokalusikka. Niille on oikeasti standardoidut mitat ja meidänkin lusikkalaatikossa olevasta Hackmanin Savonia -sarjasta ei voi puhua samassa lauseessa (toki rinnastuskonjuktiolla ne saadaan samaan virkkeeseen). Stadardimitat ovat teelusikalle 5ml ja ruokalusikalle 15ml. Yksi ruokalusikka ohjeessa vastaakin n. kahta Savoniaa.

Siksipä kannattaakin maustaa ja etenkin maistaa tunteella ruokaa laittaessa

Lue juttu: HS: Mittaamattomia virheitä

Helpot katkarapuleivät

Tein tällaista helppoa viikonloppuna ja höystin annokset maalaisranskalaisilla. Leivät kelpaa hyvin pienillekin.

Katkarapuleipa

• 12 vaaleaa vuokaleipäviipaletta
• 2-3 keitettyä kananmunaa
• pieni pussi (200g) katkarapuja
• salaatinlehtiä
• majoneesia (tai levitettä)
• tilliä
• suolaa
• cocktail-/hammastikkuja

Voitele leivät ohuelti majoneesilla. Yhteen tarjottavaan leipään tarvitset kolme leipäviipaletta. Laita näistä kahdelle salaatinlehti. Lado toiselle näistä keko katkarapuja ja mausta tillillä. Sille toiselle laita viipaloidut kananmunat ja kevyesti suolaa. Lado kaikki kolme kerrosta päälekkäin siten, että se viipale, joka on vain voideltu tulee päälimmäiseksi voideltu pinta alaspäin. Paina leipää, että täytteet asettuvat.

Lävistä leivät cocktailtikulla leivän pitkien sivujen keskeltä. Leikkaa leivät neljään osaan kulmasta kulmaan, jolloin tikut pitävät ne kasassa.

Toista neljä kertaa, jotta saat neljä annosta ja tarjoa vaikka ranskalaisten perunoiden kanssa.

Luumukohokas

Kohokas tai suflee vaatii pari perusniksiä onnistuakseen. Ensinnäkin siinä pitää olla paljon ilmaa. Vaahto vatkataan niin kovaksi, että se pysyy kulhossa vaikka sitä heilutellaan alaspäin pahaa-aavistamattoman lähimmäisen pään päällä. Valkuaisten joukossa ei saa olla tippaakaan keltuaista, sillä silloin valkuaiset eivät vaahtoudu. Uunin luukkua ei myöskään saa avata paistamisen aikana.

Kohokas (kuva: flickr/iLoveButter)

• 4 valkuaista
• 1dl sokeria
• pussi kuivattuja luumuja tai torttutäytettä

Liota ja keitä kuivatut luumut vähäisessä vedessä pehmeiksi ja soseuta ne. Anna soseen jäähtyä.

Erota valkuaiset ja säästä keltuaiset vaikka Creme Bruleihin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon sokeri ja luumusose. Paista 175 asteessa uunin alatasolla n. puoli tuntia tai hiukan enemmän kunnes pinta on kauniin ruskea.

Lapsuudenkodissani tämä oli harvinaista herkkujälkiruokaa, mitä syödään sokerin ja maidon kera suoraan uunista nostettuna. Koostumus on juuri silloin parhaimmillaan.

Rakkaudesta ja kiusauksista

Tutustuin kiusaukseen vasta koulussa, ja täytyy myöntää, ettei koulumme ruokala ollut tälle ensitapaamiselle paras mahdollinen paikka. Lapsuuteni oli ollut kiusaukseton, ehkäpä isäni lapsuudessaan kehittämän silakkalaatikkoinhon vuoksi. Laatikkoruuista meillä syötiin lähinnä vain isän tekemää makaroonilaatikkoa, ja Saarioisten maksalaatikkoa. Ala-asteikäisenä löysin einesaltaasta kirjolohikiusauksen, jota sitten kesäisin vapaana avainlapsena kävin ahkerasti hakemassa lounasruuakseni lähiön K-kaupasta.

Janssoninkiusauksesta tuli jossain vaiheessa lempiruokani. Kermaiset perunat, suolainen ja maustepippurinen kala ja kermassa pehmennyt sipuli, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kohtalo pakotti minut kuitenkin pidättäytymään kiusauksista, sillä kuinka ollakaan, exäni vihasi isäni tavoin kiusauksia, kaikkea lajia, eikä suostunut edes maistamaan itse tekemääni janssoninkiusausta.

Luulen, että nykyinen kumppanini saattaa olla se elämäni mies, sillä hän syö ja kehuu janssoninkiusaustani. Eipä taida tietää, että kyseinen ruoka ei juuri taitoa laittajaltaan vaadi.

Parhaillaankin uunissani muhii tuo erinomainen arkiruoka, joka makunsa puolesta kelpaisi iltapalaksi hienompiinkin tilaisuuksiin. Parhaimmillaan se on näin talvi-iltaisin, kun keho kaipaa tuhtia ruokaa pitämään pakkasta loitolla.

Janssoninkiusaus

• perunoita
• 1-2 keltasipulia
• purkki anjovisfileitä (tai halvempia janssonfileitä)
• (ruoka)kermaa
• valkopippuria

Voitele vuoka ja laita uuni lämpeämään n. 175 asteeseen.

Kuori ja viipaloi perunat ja sipuli(t). Laita kerros perunaviipaleita vuoan pohjalle, lisää sipuliviipaleet ja asettele niiden päälle anjovisfileet. Laita päälle loput perunoista, ripottele hieman valkopippuria ja pari-kolme ruokalusikallista anjovispurkin maustelientä. Lorauta kermaa niin, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Laita vuoka uuniin, valmista noin tunnissa.

Kata pöytään suolapurkki (suolaa ei kannata lisätä ruuan joukkoon, sillä anjovikset ovat varsin suolaisia.),  vihersalaattia ja ruisleipää. Nauti kalan, kerman ja perunan onnellisesta liitosta.

Vuohenjuustokermakastike

• purkki ruokakermaa
• pala (n. puolikas) vuohenjuusto (valkohome)
• suolaa ja pippuria
• (sipulia ja voita)

Kuullota sipuli voissa ja lisää kerma ja anna lämmetä. Lisää vuohenjuusto. Suosin itse oman paikkakunnan tuotteita ja palkinnoista näkyy, että muutkin pitää niistä. Keitä kunnes koostumus on sopivan täyteläistä.

Sopii hyvin porsaankyljysten tai kananfileiden kaveriksi. Lisää vain Blue Congo -perunoita, niin itsenäisyyspäivän menu on valmis.

Creme Brulee: Makea aloitus blogille ja erinomainen lopetus aterialle

Creme Brulee (kuva: flickr/adactio)

Avaan blogin omalta osaltani makeasti.

• 2dl kermaa
• 2dl maitoa
• 4 keltuaista
• 1dl sokeria
• 1/2 vaniljatanko tai pari teelusikallista vaniljasokeria
• (4cl Baileysiä)

Kiehauta kerma, maito ja Baileys vaniljatangon kanssa. Sekoita sokeri ja keltuaiset (säästä valkuaiset vaikka kohokkaaseen). Poista vaniljatanko kattilasta ja sekoita keltuaiset joukkoon. Jaa neste pieniin kuppeihin ja paista uunissa vesihauteessa 120 asteessa, kunnes Creme Bruleet on hyytyneet. Tai tee kuten minä ja paista ilman vesihaudetta hieman kuumemmassa uunissa.

Sokerikiilteen saat ripottelemalla valmiiden Creme Bruleiden päälle tasaisesti hieman sokeria ja käyttämällä niitä tulikuuman grillivastuksen alla kunnes sokeri sulaa. Vaihtoehtoisesti voit liekittää pinnan kaasupolttimella etenkin jos haluat hieman elvistellä.

Creme Brulee on siitä hieno jälkiruoka, että sitä on vaikea saada epäonnistumaan, jos vain malttaa vahtia ettei mikään kiehu yli tai pala. Ne voi tehdä myös etukäteen jääkaappiin vaikka paria päivää ennen ja tehdä kiilteen (joka sekään ei ole pakollinen) vasta ennen tarjoilua. Kaiken kukkuraksi en tunne ketään, joka ei olisi Creme Bruleestä tykännyt. Pieni vanukas kahvikupin pohjalla saa hymyn karehtimaan maistajan kasvoilla.