Joskus ei jaksa kokata

Tomaatti ja basilika tasapainottavat juuston raskautta ja chilikatkarapujen sekä tabascon tulisuutta.

Iltaisin tarvitsee toisinaan nopeaa evästä, johon ei tarvitse aikaa, taitoa eikä kummoisia aineksiakaan. Kaupan pakastealtaasta noukitut pitsapohjat tulevat silloin apuun. Itse olen minimalisti, mitä pitsan täytteisiin tulee. Mielellään vähän ja yksinkertaista, selkeitä makuja, joita voi halutessaan tujauttaa tabascolla.

Iltamyöhän tv-pitsa yhdelle

• yksi valmis pitsapohja (esim. Eldorado)
• tomaattisosetta purkissa (tai ketsuppia)
• juustoraastetta
• katkarapuja
• kirsikka- (tai miniluumu-) tomaatteja
• tuoretta basilikaa (tai rucolaa)

Laita  uuni kuumenemaan (250 asteeseen). Levitä pitsapohjan päälle tomaattisose ja juustoraaste. Juustoraasteen päälle katkaravut jäisinä (käytin Pirkka korianteri-chilimaustettuja pakastealtaasta) sekä tomaatit pilkottuina.

Työnnä lätty uuniin ja paista kunnes juusto ruskistuu. Lisää uunista otetun pitsan päälle runsaasti  tuoretta basilikaa sekä roiskuttele tabascoa oman maun mukaan. Nauti tv:n ja oluen kanssa.

Riippumatto ja raikas perunasalaatti

Ystäväni Virpi oli tulossa sovittelemaan riippumattoaan parvekkeelleni. Olin nimittäin jo kauan haikaillut löhövälinettä pienelle kerrostaloparvekkeelleni. Mitat olivat varsin sopivat, joten ehkä uskaltaudun ostamaan oman.

Kiitokseksi mattosovittelusta tarjosin iltapalaa. Perunasalaatin, maalaispatogin, oude gouda -juuston ja Alkon uutuuden, Katy rosé -siiderin parissa tavallinen torstai-ilta venyi yöhön.

Perunasalaatti (alkuperäinen ohje Fit-lehdestä, hiukan tuunattu)

• perunoita
• tomaatteja tai kirsikkatomaatteja
• pari avokadoa
• punasipuli
• silputtua korianteria (tai muuta tuoretta yrttiä)

kastike:

• oliiviöljyä
• suolaa
• punainen mieto chili
• mustapippuria rouhittuna
• yhden limen mehu
• ripaus jauhettua korianteria
• sokeria

Pilko keitetyt perunat, tomaatit ja avokado. Viipaloi punasipuli. Sekoita ainekset.  Joukkoon tuore korianteri. Tällä kertaan kaupan yrttihyllyiltä ei tosin korianteria löytynyt, joten vaihdoin korianterin herneenversoihin. Sekoita kastikkeen ainekset ja sotke joukkoon. Anna maustua vähän aikaa jääkaapissa ennen tarjoilua.

Lohtusalaatti

Syön usein salaatteja. Joskus muiden kokoamia lounaaksi, mutta erityisesti iltaisin mikään ei ole mukavampaa kuin kasata lautasellinen jääkaapin ja kuivakaapin (ja kesällä oman yrtti”tarhan”) antimista. Hyvän salaatin pääperiaatteisiin kuuluvat mm.

• iso syvä lautanen (aineksia mahtuu paljon ja ne eivät tipu reunan yli – syön salaattini yleensä sängyssä tv:ta katsellen)
• ei valmiskastikkeita vaan oliiviöljyä, balsamicoa, sitruunan mehua ja suolaa
• ei pientä piiperrystä vaan isohkoja lohkoja / suikaleita.

Kun harmittaa ja maailma on inha, tarvitaan lohtusalaattia. Se toimii paremmin kuin suklaa. Lohtusalaattiin tarvitaan enemmän aineksia; arki-illan perussalaattiin ei tarvita kuin salaatinlehtiä, tomaatteja ja mozzarellaa, mutta lohtusalaatissa kuuluu olla monia makuja ja suutuntumaa: pehmeyttä, rapeutta, kirpeyttä ja makeutta.

Keskiviikkoillan lohtulautanen

• jäävuorisalaattia (tai muuta rapeaa)
• voimakkaampaa salaattia (sikuriendiiviä, rucolaa, pinaattia)
• tomaatteja
• alfa alfa ituja
• pätkä purjoa
• 1 avokado
• hyviä oliiveja
• tuoretta basilikaa
• juustoa (itse käytin Hollannista tuomani taivaallisen pestogoudan jämät)
• pähkinöitä tai siemeniä (suolaamattomia, esim. cashew, kurpitsansiemenet, pinjansiemenet)
• rusinoita
• sitruunanlohko, suolaa, pippuria, oliiviöljyä.

Leikkaa ja silppua ainekset palasiksi, kasaa lautaselle, suolaa ja pippuroi, purista päälle sitruunan mehua (estää myös avokadon tummumisen) ja lorauta vielä hyvälaatuista oliiviöljyä joukkoon. Syö rauhallisesti lohduttavan tv-sarjan (esim. Greyn Anatomia) äärellä.

Rakkaudesta ja kiusauksista

Tutustuin kiusaukseen vasta koulussa, ja täytyy myöntää, ettei koulumme ruokala ollut tälle ensitapaamiselle paras mahdollinen paikka. Lapsuuteni oli ollut kiusaukseton, ehkäpä isäni lapsuudessaan kehittämän silakkalaatikkoinhon vuoksi. Laatikkoruuista meillä syötiin lähinnä vain isän tekemää makaroonilaatikkoa, ja Saarioisten maksalaatikkoa. Ala-asteikäisenä löysin einesaltaasta kirjolohikiusauksen, jota sitten kesäisin vapaana avainlapsena kävin ahkerasti hakemassa lounasruuakseni lähiön K-kaupasta.

Janssoninkiusauksesta tuli jossain vaiheessa lempiruokani. Kermaiset perunat, suolainen ja maustepippurinen kala ja kermassa pehmennyt sipuli, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kohtalo pakotti minut kuitenkin pidättäytymään kiusauksista, sillä kuinka ollakaan, exäni vihasi isäni tavoin kiusauksia, kaikkea lajia, eikä suostunut edes maistamaan itse tekemääni janssoninkiusausta.

Luulen, että nykyinen kumppanini saattaa olla se elämäni mies, sillä hän syö ja kehuu janssoninkiusaustani. Eipä taida tietää, että kyseinen ruoka ei juuri taitoa laittajaltaan vaadi.

Parhaillaankin uunissani muhii tuo erinomainen arkiruoka, joka makunsa puolesta kelpaisi iltapalaksi hienompiinkin tilaisuuksiin. Parhaimmillaan se on näin talvi-iltaisin, kun keho kaipaa tuhtia ruokaa pitämään pakkasta loitolla.

Janssoninkiusaus

• perunoita
• 1-2 keltasipulia
• purkki anjovisfileitä (tai halvempia janssonfileitä)
• (ruoka)kermaa
• valkopippuria

Voitele vuoka ja laita uuni lämpeämään n. 175 asteeseen.

Kuori ja viipaloi perunat ja sipuli(t). Laita kerros perunaviipaleita vuoan pohjalle, lisää sipuliviipaleet ja asettele niiden päälle anjovisfileet. Laita päälle loput perunoista, ripottele hieman valkopippuria ja pari-kolme ruokalusikallista anjovispurkin maustelientä. Lorauta kermaa niin, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Laita vuoka uuniin, valmista noin tunnissa.

Kata pöytään suolapurkki (suolaa ei kannata lisätä ruuan joukkoon, sillä anjovikset ovat varsin suolaisia.),  vihersalaattia ja ruisleipää. Nauti kalan, kerman ja perunan onnellisesta liitosta.