Riippumatto ja raikas perunasalaatti

Ystäväni Virpi oli tulossa sovittelemaan riippumattoaan parvekkeelleni. Olin nimittäin jo kauan haikaillut löhövälinettä pienelle kerrostaloparvekkeelleni. Mitat olivat varsin sopivat, joten ehkä uskaltaudun ostamaan oman.

Kiitokseksi mattosovittelusta tarjosin iltapalaa. Perunasalaatin, maalaispatogin, oude gouda -juuston ja Alkon uutuuden, Katy rosé -siiderin parissa tavallinen torstai-ilta venyi yöhön.

Perunasalaatti (alkuperäinen ohje Fit-lehdestä, hiukan tuunattu)

• perunoita
• tomaatteja tai kirsikkatomaatteja
• pari avokadoa
• punasipuli
• silputtua korianteria (tai muuta tuoretta yrttiä)

kastike:

• oliiviöljyä
• suolaa
• punainen mieto chili
• mustapippuria rouhittuna
• yhden limen mehu
• ripaus jauhettua korianteria
• sokeria

Pilko keitetyt perunat, tomaatit ja avokado. Viipaloi punasipuli. Sekoita ainekset.  Joukkoon tuore korianteri. Tällä kertaan kaupan yrttihyllyiltä ei tosin korianteria löytynyt, joten vaihdoin korianterin herneenversoihin. Sekoita kastikkeen ainekset ja sotke joukkoon. Anna maustua vähän aikaa jääkaapissa ennen tarjoilua.

Rakkaudesta ja kiusauksista

Tutustuin kiusaukseen vasta koulussa, ja täytyy myöntää, ettei koulumme ruokala ollut tälle ensitapaamiselle paras mahdollinen paikka. Lapsuuteni oli ollut kiusaukseton, ehkäpä isäni lapsuudessaan kehittämän silakkalaatikkoinhon vuoksi. Laatikkoruuista meillä syötiin lähinnä vain isän tekemää makaroonilaatikkoa, ja Saarioisten maksalaatikkoa. Ala-asteikäisenä löysin einesaltaasta kirjolohikiusauksen, jota sitten kesäisin vapaana avainlapsena kävin ahkerasti hakemassa lounasruuakseni lähiön K-kaupasta.

Janssoninkiusauksesta tuli jossain vaiheessa lempiruokani. Kermaiset perunat, suolainen ja maustepippurinen kala ja kermassa pehmennyt sipuli, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kohtalo pakotti minut kuitenkin pidättäytymään kiusauksista, sillä kuinka ollakaan, exäni vihasi isäni tavoin kiusauksia, kaikkea lajia, eikä suostunut edes maistamaan itse tekemääni janssoninkiusausta.

Luulen, että nykyinen kumppanini saattaa olla se elämäni mies, sillä hän syö ja kehuu janssoninkiusaustani. Eipä taida tietää, että kyseinen ruoka ei juuri taitoa laittajaltaan vaadi.

Parhaillaankin uunissani muhii tuo erinomainen arkiruoka, joka makunsa puolesta kelpaisi iltapalaksi hienompiinkin tilaisuuksiin. Parhaimmillaan se on näin talvi-iltaisin, kun keho kaipaa tuhtia ruokaa pitämään pakkasta loitolla.

Janssoninkiusaus

• perunoita
• 1-2 keltasipulia
• purkki anjovisfileitä (tai halvempia janssonfileitä)
• (ruoka)kermaa
• valkopippuria

Voitele vuoka ja laita uuni lämpeämään n. 175 asteeseen.

Kuori ja viipaloi perunat ja sipuli(t). Laita kerros perunaviipaleita vuoan pohjalle, lisää sipuliviipaleet ja asettele niiden päälle anjovisfileet. Laita päälle loput perunoista, ripottele hieman valkopippuria ja pari-kolme ruokalusikallista anjovispurkin maustelientä. Lorauta kermaa niin, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Laita vuoka uuniin, valmista noin tunnissa.

Kata pöytään suolapurkki (suolaa ei kannata lisätä ruuan joukkoon, sillä anjovikset ovat varsin suolaisia.),  vihersalaattia ja ruisleipää. Nauti kalan, kerman ja perunan onnellisesta liitosta.