Kauha kiertää

06.09.2010

Kaalilaatikko soijarouheesta

Kaali on monikäyttöinen ja turhan vähän käytetty ruoka-aine. Lisäksi pidän kovasti sen mausta: äidin kaalikääryleet ovat maailman parhaita (tietysti), itse tykkään lisätä kaalia lampaan kaveriksi, wokkiruokiin sekä tietenkin borssikeittoon, joka oikeastaan on kaalin ja punajuuren toimiva liitto.

Sunnuntaina tein kaalilaatikkoa, alkuperäinen ohje on äidin, mutta olen tehnyt ruokaa jo niin monesti, että mittani ovat vähän sinnepäin. Tällä kertaa se johti siihen, että soijarouhe ohitti

kaalin määrässä ja ruoka maistui imelletyltä, koska en malttanut olla lisäämättä siirappia vähän lisää, ja vielä vähän, ja pikkuisen vielä… Mutta hyvää tuli!

Tällä kertaa kaalilaatikosta tuli runsaan soijaista ja makeaa.

Tämä ohje on äidin peruja, määrästä tulee iso vuoallinen, mutta itse yleensä jaan määrän pienempiin ja pakastan pari foliorasiallista talven varaksi.

Kaalilaatikko

  • n. 1kg kaalia
  • 1dl puuroriisiä (tai rikottuja ohrasuurimoita)
  • 4-5 dl lihalientä (lisää talvikaalia käyttäessäsi nestemäärää, osan nesteestä voi korvata maidolla)
  • 1-2 sipulia
  • 400g jauhelihaa (itse käytän tummaa soijarouhetta 2-3 dl)
  • mustapippuria
  • meiramia
  • basilikaa
  • 2-3 rkl siirappia

Heitä riisit kiehuvaan lihaliemeen. Itse käytin pakasteesta lampaan kaulapalojen kypsentämisestä jääneen paistonesteen. Siinä oli jo valmiiksi mausteita, sekä chilinen takapotku. Toimi! Lisää kaali- ja sipulisilppu joukkoon. Hauduta hiljalleen, kunnes kaali pehmiää ja lihaliemi on imeytynyt.

Lisää joukkoon jauheliha pieninä nokareina. Minä käytän aina soijarouhetta, joten lisään sen tässä vaiheessa. Soijarouheen kanssa tietenkin pitää laittaa joukkoon myös lisää nestettä, sillä rouhe turpoaa imien nestettä itseensä. Anna hautua hetki ja mausta. Makean laatikon ystävänä lisään reilusti siirappia tässä vaiheessa.

Siirrä seos voideltuun uunivuokaan. Paista 200 asteessa runsaan tunnin ajan. Bon appetit!

06.06.2010

Hirmuhyvä hernekeitto

Kategoria(t): Keitot — aharju @ 21:48
Tags: , , ,

Palkkapäivään on vielä aikaa. Sen sijaan sunnuntai-iltapäivällä on aikaa. Miksi siis valita jotain nopeaa pakastimesta, kun voi kerrankin keittää hartaasti hernekeittoa?! Tämä tietysti vaatii ennakkosuunnittelua sen verran, että edellisenä päivänä laittaa kuivat herneet kattilaan likoamaan.

Yleensä teen kasvishernekeittoa, ihan herneistä, sipuleista ja yrteistä. Tänään päätin olla luova:

Sunnuntain hirmuhyvä hernekeitto

Kissojen annos hernekeittoa

  • 250g kuivia herneitä, liotettuna yön yli
  • 1,5 litraa vettä / osa kasvis- tai lihalientä (kuutiostakin)
  • 1 dl tummaa soijarouhetta
  • 1 iso sipuli
  • kuivattua meiramia
  • maustepippureita
  • suolaa

Aloitin hernekeittoni perinteisesti. Liotetut herneet ja pilkottu sipuli kiehumaan veteen. Sitten keksin lisätä soijarouhetta – miksikäs se ei hernekeittoon sopisi! Sitten muistin, että pakastimessani on reilu desi luomukaritsan kyljysten paistosta jäänyttä lientä. Sekin jäisenä joukkoon, plumpsis. Meiramia päälle vähintääkin ruokalusikallinen, runsaasti maustepippureita ja muhimaan liedelle pienellä lämmöllä. Ainakin tunti meni, ellei puolitoista, kun editoin Skype-yhteydessä yhteisartikkeliamme MindTrek-konferenssiin. Hyvältä maistui, juuri sopiva vivahde valkosipulin ja timjamin ympäröimää lammasta, herneen muhevan maun ja meiramin lempeyden läpi. Meillä muuten kissatkin pitävät hernekeitosta!

29.11.2009

Sunnuntain soijarouhekastike

Kategoria(t): Pääruoat — aharju @ 21:41
Tags: , ,

Tuottelias chilikasvini teki toisena kesänään kolme chiliä, ja viime kesänä yli sata.

Sunnuntain kääntyessä kohti iltaa työasiat pyrkivät nousemaan mieleen puoliväkisin. Hyväksihavaittu keino jatkaa viikonlopputunnelmaa ja estää ennenaikainen maanantaiangsti on kutsua ruokavieraita kylään. Jos kohta jääkaappi näyttääkin tyhjältä, eikä marraskuun pimeys ja sade innosta lähtemään ruokaostoksille, ei hätää, sillä kaapissani on aina ainekset yhteen ruokaan. Sitä teen usein itselleni, mutta kasarillisesta riittää monelle. Tänään oli maisteluvuorossa Laura, joka on työkaverini ja “naapurini” kadun toiselta puolelta.

Pastaa tomaattisella soijarouhekastikkeella

  • sipulia, valkosipulia
  • oliiviöljyä
  • chiliä kuivattuna tai tuoreena
  • tummaa soijarouhetta
  • tomaattimurskaa
  • vettä
  • suolaa (tai kasvisliemitiivistettä)
  • mustapippuria
  • sokeria
  • kourallinen yrttejä (kuivattuna tai tuoreena) oman valinnan mukaan
  • (tilkka punaviiniä)
  • pastaa

Kutsu kaveri kylään.

Kuullota öljyssä pari pilkottua sipulia ja runsaasti valkosipulia, korkeareunaisella pannulla tai kasarissa. Laita joukkoon soijarouhetta syöjien määrän mukaan, sekä rouheen määrään nähden kaksinkertainen määrä vettä. Lisää tomaattimurska ja suola tai kasvisliemitiiviste.

Pilko chili joukkoon, älä kuitenkaan liioittele määrän kanssa! Itse käytän kasarilliseen kastiketta peukalonpään kokoisen palan tuoretta, itsekasvatettua, ärjyä habaneroa. Se antaa potkua riittävästi, muttei laita ruokavieraita kyynelehtimään. Mausta pippurilla, lisää ruokalusikallinen sokeria taittamaan tomaattimurskan terää. Laita joukkoon kuivatut yrtit, itse käytin tällä kertaa kuivattua persiljaa ja Ranskasta tuotua provencelaista sekoitusta, jota hallitsevat rosmariini ja timjami.

Anna kastikkeen porista liedellä ja keitä pasta.

Kun pasta on valmista, lorauta kastikkeen joukkoon edelliseltä illalta jäänyt punaviinitilkka (jos jäi -  tällä kertaa Beajoulais Nouveau loppui jo perjantaina) ja kiehauta. Laita lopuksi vielä tuoretta basilikaa tai muuta tuoreyrttiä, jos olet saanut sen selviämään jääkaapissa tai ikkunalaudalla syksyn pimeydessä.

Raasta tarjolle juustoa. Tänä sunnuntaina annoksen päälle ripoteltava juustomme oli Lauran kutsuilta jäänyttä ihanaa, hikoilevaa mustaleimaemmentaalia. Katoin pöytään tarjolle myös pestopurkin sekä “tyhjän kaapin coleslaw-salaattia” (kaali-porkkanaraaste pehmitetään kiehuvalla sokeri-etikkavedellä, vesi kaadetaan pois ja raaste maustetaan suolalla ja pippurilla sekä mehevöitetään kevytmajoneesilla).

Jälkiruuaksi oli samaisilta kutsuilta jäänyttä ihanaa vadelma-valkosuklaajäädykettä, jonka resepti täytynee pyytää kyseisen ihanuuden taikoneelta Lauran kaverilta.

Sunnuntai-illan ateria nautitaan kiireettömästi keskustellen (ja työasioita taitavasti vältellen).

Teema on Rubric. Pidä blogia WordPress.comissa.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.